Ystävyys ja rakkaus

Kuljen maaruskan täyttämää tunturin kylkeä. Sydämeni on tulvillaan tuumailua menneestä ja tulevasta. Ajatukseni harhailevat. Etsin jotain mitä en löydä. En tavoita ajatusta, jolla saisin mieleni rauhoittumaan. Askeleeni kiihtyvät samaan tahtiin sydämen lyöntieni kanssa. Kuljen, mutta en kuule kuin huminan korvieni välissä. Katson, mutta näen vain tyhjää.

Kunnes kompastun. Rojahdan pitkin pituuttani varpujen juurelle. Tunnen syysauringon lämmittämästä maasta nousevan väkevän tuoksun, ja varvut kutittavat kasvojani. Vedän henkeä syvään. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntuu kuin heräisin. Näen tunturin tarjoaman väriloiston ja auringon säteet. Tunnen kuinka aistini heräävät. Kuulen tunturin äänet – hiljaisuuden. Maaruskan ja kivirakan takaa vilahtaa harmaata. Nousen ensin polvilleni tähystämään ja sitten ylös.

Erotan liikettä kauempaa. Tunnen kuin minua kutsuttaisiin. Jatkan matkaani. Kohtaamme tunturipurolla. Seisot siinä kuin odottaisit minua. Riisun kenkäni ja upotan jalkani raikkaaseen veteen. Katseesi on lempeä. Lähestyt minua arasti, ja asetut viereeni. Karkea sudenturkkisi lepää kylkeäni vasten. Tunnelma on levollinen. Aivan kuin haluaisit kertoa minulle, että kaikki järjestyy.

Ystävän ja rakkaan kanssa yhdessä niin moni asia löytää uomansa helposti.