Lapin aurinko

Kevättalvella aurinko herättelee hellästi lumen alla uinuvan Lapin maan. Ensimmäiset säteet ovat vielä kylmänkähmäisiä, mutta niissä on jo valon voima. Luonto saa vielä pitkän lumisen kevään ajan keräillä voimiaan. Ja viimein kuin lumen vaippa hellittää, maa herää. Se on mahoton tahti, miten nopeasti yltäkylläinen ja ympärivuorokautinen valon määrä saa kaiken kasvamaan. Aivan kuin tunturipuroja pitkin laskeutuva lumi virtaisi elämän vedeksi kasvattamaan maan vehreäksi. Hennosti vihertävä maisema muuttuu tuuheaksi tuoksuvaksi kesäksi melkein hetkessä.

Luonto antaa meille lahjaksi marjat, sienet, kalat, riistan ja mitä enemmän me olemma sen kans sopusoinnussa – enemmän se antaa. Kun kesä meillä Tunturi-Lapissa kääntyy syksyyn, se näyttää vielä parhaat puolensa ruskan väreissä. Aivan kuin se haluaisi jättää verkkokalvoillemme muiston väriloistostaan ennen talvea. Hiljalleen syksy laskeutuu talven syliin lepoon. Valon määrä vähenee, kuin auttaen myös meitä hyväksymään levon tarpeen. Lumi peittää maan ja se kantaa itsensä läpi talven jälleen uuteen kevääseen ja auringonpaisteeseen.